Uusia näkökulmia kaamosväsymykseen

Uusia näkökulmia kaamosväsymykseen

Kuulutko sinäkin niihin, joilta syksyn pimeys syö energian ja joita loka-marraskuun loskakelien ajatteleminen ahdistaa jo etukäteen? Kesän jälkeen saatat olla täynnä energiaa ja aloitat työt ja uudet harrastukset uudella innolla, mutta kun ruskan värit tippuvat puista ja alkaa loka-marraskuun harmaus ja kosteus, niin into hiipuu väsymyksen tieltä ja käperryt sohvalle odottamaan, että päivä taas pitenisi.

Syksy tekee taas tuloaan ja sen innoittamana haluan kertoa sinulle tässä ensimmäisessä virallisessa Blogi-kirjoituksessani siitä, miksi Metsäkylpyyn kannattaa tutustua juuri syksyllä.

Moni kärsii loka-marraskuussa jonkinasteisista kaamosväsymyksen oireista, psykiatrian erikoislääkäri Sami Leppämäen mukaan jopa noin 20-30% suomalaisista. Kaamosväsymys yhdistetään tunnetusti valon vähenemiseen ja siitä johtuvaan mm. melatoniinin ja serotoniinin tuotannon häiriintymiseen. Pimeydestä johtuvaan kaamosväsymykseen auttaa mm. kirkasvalohoito, jota itsekin käytän. Olen kuitenkin omien opintojeni ja kokemusteni pohjalta alkanut pohtimaan, onko syysväsymykseen muitakin syitä kuin valon väheneminen, sillä lievempää syysväsymystä tai ainakin syksyn pimeyteen tympääntymistä tuntuu oman kokemukseni mukaan potevan lähes jokainen suomalainen.

Toinen mahdollinen syy syysväsymykseen pimeyden lisäksi onkin mielestäni se, että palautumiselle ei muisteta tai osata antaa tarpeeksi aikaa. Tämä pätee toki muulloinkin kuin syksyllä, mutta varsinkin syksy on monelle suorittamisen aikaa. Aloitamme työt kesän jälkeen uudella innolla ja kesälomalla kerätyn energian innoittamana aloitetaan työn lisäksi myös monia muita projekteja ja harrastuksia. Alamme siis suorittaa arkea ja monesti myös vapaa-aikaa ja harrastuksia. Tuossa innostuksen ja uuden energian puuskassa unohdamme, että palautuminen pitäisi olla jokapäiväistä, ei vain lomille ajoittuvaa.

Tämän olen todennut ihan konkreettisesti oman kokemuksen kautta, sillä itsekin aloitin aina kesän jälkeen arjen uutta intoa puhkuen. Elo-syyskuussa olinkin täynnä energiaa. Tein uudella innolla opettajan työtäni, kävin iltaisin harrastuksissa, koiran kanssa metsässä lenkillä, keräsin marjoja ja täytin pakastinta talven varalle. Suoritin, suoritin ja suoritin huomaamatta, että en antanut itselleni aikaa palautumiseen. Olihan minulla ollut koko kesä aikaa palautua. Nautin arjen rytmistä ja touhuamisesta kesän jälkeen, mutta loka-marraskuun koittaessa olin jo aivan poikki. Liikuin kyllä metsässä koirani kanssa, mutta aina lenkkeillen paikasta a paikkaan b tai keräten mustikoita ja puolukoita. Metsäkylvystä minulla ei silloin ollut hajuakaan, vaan metsässä oleskeluun liittyi aina jokin suoritus. En osannut kunnolla pysähtyä luonnon tai itseni äärelle. Olin kadottanut lapsuuden taidon vain istahtaa luonnon äärelle ihmettelemään, vaikka nautinkin syksyn ruskasta ja väriloistosta.

Toimin näin syksystä toiseen, kunnes eräällä syyslomalla kehoni ilmoitti, että nyt riittää ja minun oli pakko pysähtyä ja alkaa tarkastella omia ajattelumallejani ja toimintatapojani ja tehdä jotain toisin. Tuosta pysähtymisestä alkoi matka omaan itseeni ja moniin oivalluksiin, joita omien ajattelu- ja toimintatapojen tarkastelu sekä tuon matkan aikana tehdyt Mindfulness-ohjaajan, Brain Relief -hoitajan ja Metsäkylpyohjaajan opinnot ovat minulle tarjosivat. Kukaan meistä kestä jatkuvaa suorittamista ilman aikaa palautumiselle, mutta arjen imussa ja varsinkin alkusyksyn innostuksessa tuo hidastaminen tai jopa pysähtyminen ja ajan ottaminen palautumiselle vain helposti unohtuu. Innostuksessa ja uuden energian puuskassa sitä vain usein suorittaa ja suorittaa kunnes väsymys pysäyttää tahdin usein juuri loka-marraskuussa pimeyteen.

Samaan aikaan kun alkusyksyn suorittamisen huumassa olemme unohtaneet antaa palautumisella aikaa ja energiamme vähenee, muuttuu vuodenaikamme pimeäksi ja loskaiseksi. Tämä taas johtaa oman kokemukseni mukaan siihen, että lopetamme myös ulkoilun ja metsässä liikkumisen. Eihän luonnossa ole mitään kaunista tai kiehtovaa ankeimpaan aikaan vuodesta ja eikä loskasateessa ulkoilu vedä puoleensa. Kun samalla joka lehdissä toitotetaan kaamosväsymyksestä, on helppoa syyttää pimeyttä ja loka-marraskuun ankeutta siitä, että väsyttää ja mikään ei enää huvita, ja jäädä sohvalle viltin alle lepäämään. Tässä toimintatavassa olen alkanut nähdä kolmannen ja mielestäni erittäin olennaisen syyn syysväsymyksen takana. Silloin kun eniten tarvitsisimme energiaa, lopetamme energiaa ja antavan ulkoilun ja metsässä oleskelun ja jäämme sisälle vain odottamaan, että tämä ankea vuoden aika olisi jo ohi. Samalla myös vastustuskykymme heikkenee ja virukset pääsevät kiertämään vapaammin.

Ja kyllä, omakin ulkoiluni ja metsässä oleskeluni väheni aina loka-marraskuun koittaessa, vaikka pakolliset koiralenkit hoidinkin välillä myös metsässä otsalampun valossa. Olen koirilleni ikuisesti pakkoulkoilusta kiitollinen, sillä ilman niitä olisin varmasti jättänyt ulkoilut kokonaan väliin tuohon aikaan vuodesta, sillä suorastaan inhosin tuota pimeää ja loskaista aikaa sen ankeuden takia. En nähnyt noissa kuukausissa mitään hyvää tai kaunista. Luonto oli mielestäni kuollut ja ankean näköinen, eikä se enää samalla tavalla kutsunut puoleensa. Töiden jälkeen teki mieli ottaa päiväunet tai jäädä sohvalle viltin alle katselemaan telkkaria. Pimeys ja loska tuntuivat jatkuvan loputtomiin vain lunta ja tammikuussa alkavaa päivän pitenemistä odotellen. En siis osannut nauttia tuosta vuodenajasta lainkaan. Se oli vain pakollinen välivaihe päivän pitenemistä odotellessa. Viime syksynä Metsäkylpyohjaaja-opintojen myötä jokin kuitenkin muuttui. Oivalsin, ettei tuo pimeä vuodenaika olekaan vain pimeä ja ankea, vaan silläkin on paljon annettavaa ja oma tärkeä paikkansa elämässäni, jos vain osaan sen nähdä.

Entä jos, haastaisin sinutkin näkemään tuon ajan toisella tavalla? Haastaisin sinut pysähtymään itsesi ja luonnon äärelle, palautumaan arjen keskellä. Voisiko se muuttaa elämääsi jotenkin? Toki voit jatkaa samaan tapaan kuin ennenkin, jos olet tyytyväinen elämääsi. Mutta jos huomaat suorittavasi tai eläväsi kaamosaikaa vain sinnitellen valoisampaa vuodenaikaa kohti, voi olla, että elämä jossain vaiheessa pakottaa sinutkin pysähtymään. Entä jos tekisit sen pysähdyksen itse ja ottaisit haasteen vastaan? Voisiko tuleva syksy olla erilainen?

Seuraavassa Blogi-kirjoituksessani aivan lähipäivinä avaan sinulle hieman enemmän sitä, miten muutos minun kohdallani vaikutti. Mutta jos sinulla jo heräsi kiinnostus siitä, mitä tuo haaste tarkoitti, niin käy kurkkaamassa täältä

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Related Posts